Kirjoituksia blogissa.

Agendaattori jyrää keskustelun yli omalla sanomallaan




Istun junassa. Edessäni istuu kaksi naista, joiden keskustelua kuuntelen sivukorvalla. Toinen kertoo edellisen viikonlopun treffeistä, jotka ovat menneet jollain tapaa pieleen. Äänestä kuultaa harmitus, sanavalinnoista kevyt turhautuminen.

Tässä kohtaa en malta olla tunkematta naamani kahden penkin välistä. ”Niin, mutta oletteko huomanneet, että miehet käyttäytyvät Tinderissä samaan tapaan, kuin yritykset uuden markkinoinnin automaatiotyökalun kanssa? Kas tässä, kirjoitin aiheesta pamfletin!”, sanon ja pitelen aanelosta naisen naaman edessä.

Siis mitä minä tein?

Kaikki sosiaaliset taitomme huutavat kurkku suorana, että näin ei kuulu toimia. Silti sosiaalinen media on täynnä keskusteluja, joihin joku tulee kesken kaiken huutamaan omasta lempiaiheestaan haluamatta aidosti ottaa osaa keskusteluun. Pahimmassa tapauksessa kommentti kuuluu: ”Kirjoitin tästä just itse asiassa blogin [lisää linkki tähän]”.

Twitterissä Salla Vuorikoski kaipasi termiä ihmiselle, joka ”saapuu somekeskusteluihin puhumaan aina vakioteemastaan, joka liittyy heikosti tai ei lainkaan aiheeseen”. Jani Lilja jatkoi keskustelua: ”Samaan syssyyn voisi keksiä termin tyypille, joka tuo jokaiseen keskusteluun linkin bloggaukseensa tai artikkeliin.”

Ehdotan molempiin termiä agendaattori: henkilö, joka ajaa omaa agendaansa ja terminoi samalla alkuperäisen keskustelun. Samassa Twitter-keskustelussa tuli muitakin erittäin hyviä ehdotuksia, kuten somemaani, sosiaalinen rasittaja ja sometintti.

Olenko minäkin agendaattori?

Ai kauhee, olenkohan minäkin toiminut näin? Luultavasti olet, minäkin olen. Me olemme usein omista aiheistamme ja sisällöistämme kauhean innoissamme. Ja toisaalta koska olemme verkkokeskustelussa fyysisesti yksin, on helpompi jättää toisten kuunteleminen ja huomioiminen vähemmälle kuin kasvotusten.

Kun olemme paikan päällä, pamfletin vetäminen keskusteluun tuntuu absurdilta. Verkossa keskustelun katkaiseminen ja ihmisten ajaminen blogiin tuntuu luontevammalta ja on joskus jopa ihan perusteltua. Useimmiten kyse on kuitenkin siitä, ettei ihminen aidosti antaudu keskusteluun, vaan yrittää vaan ajaa omaa asiaansa ja etuaan jokaisen näennäisen tilaisuuden tullen.

Kun vain linkitämme blogin osaksi keskustelua, tai alamme vaahdota omasta aiheestamme, vaikkei se liity kunnolla alkuperäiseen keskusteluun, emme yritä luoda uutta vaan tuputtaa vanhaa. Keskustelu on aina oma universuminsa, jonka sisällä voi tapahtua ihmeitä. Mutta vain niin kauan, kuin siihen osallistuvat ovat keskustelussa läsnä ja haluavat yhdessä rakentaa sitä.

Valtaosa yrityksistä ja ihmisistä on viimein tajunnut, että sosiaalinen media on sosiaalinen media. Nyt kun vielä ymmärrettäisiin, että keskusteluun osallistuminen on eri asia kuin päälle puhuminen.

Ai anteeks, sanoitko jotain? En kuunnellut.

mm

Elisa Heikura

Creative/partner. Syttyy hyvistä sisällöistä ja koskettavista tarinoista.

%d bloggaajaa tykkää tästä: